Parasta ennen -merkintä ja lyhyen päiväyksen tuotteet

Kaikki elintarvikkeet ja lisäravinteet merkitään parasta ennen -päivämäärällä. Tämä merkintä on tärkeä, sillä sen avulla kuluttajat näkevät, minkä aikarajan puitteissa tuote on parhaimmillaan. Mutta miten nämä päivämäärät oikeastaan määritetään, ja mitä tapahtuu, kun parasta ennen -päiväys on ohitettu?

Ero lyhyen päiväyksen ja parasta ennen -päivämäärän välillä

Parasta ennen ja lyhyt päiväys ovat kaksi eri asiaa. Lyhyt päiväys on merkintä, joka annetaan tuotteelle, jonka parasta ennen -päivä lähestyy. Toisin sanoen päiväystä ei ole vielä ohitettu, mutta myyntiaika on lyhentynyt.

Parasta ennen -päivämäärä taas on valmistajan asettama takaraja, jonka jälkeen tuotteen ominaisuuksia, kuten makua, tuoreutta ja koostumusta, ei enää voida taata. Päivämäärän ylittyminen ei automaattisesti tarkoita, että tuote olisi pilaantunut, mutta sen laatu saattaa heikentyä. Tämä riippuu kuitenkin suuresti siitä, millaisesta elintarvikkeesta tai lisäravinteesta on kyse.

Lyhyt päiväys on melkein aina jälleenmyyjän käyttämä merkintä, ei valmistajan. Tällaiset tuotteet löytyvät usein erillisiltä hyllyiltä ja alennetuin hinnoin. Ne lähestyvät parasta ennen -päivämäärää ja hävitetään, jos niitä ei myydä ennen sitä.

Kyse ei ole siitä, että tuote muuttuisi syömäkelvottomaksi

Jos tuotetta säilytetään asianmukaisesti, sen ravintoarvot eivät yleensä muutu merkittävästi. Jotkut aineet, kuten C- ja E-vitamiini, voivat kuitenkin ajan myötä vähentyä, sillä ne reagoivat hapen kanssa.

Usein elintarvike on syömäkelpoinen pitkään parasta ennen -päivämäärän jälkeen, mutta oikea säilytys on tässä ratkaisevaa. Yleisesti ottaen lämpö, auringonvalo ja ilma heikentävät tuotteen säilyvyyttä. Tiiviisti suljettu pakkaus, joka säilytetään suojassa auringonvalolta ja oikeassa lämpötilassa, voi säilyä huomattavasti parasta ennen -päivämäärää pidempään.

Valmistaja ei kuitenkaan voi taata tuotteen parasta laatua, jos sitä ei säilytetä ohjeiden mukaan. Säilytysohjeet löytyvät kaikkien elintarvikkeiden ja lisäravinteiden etiketeistä. Tuotteiden säilyvyys vaihtelee; kylmäsäilytettävät tuotteet ovat paljon herkempiä, kuin kuivatavarat. Esimerkiksi proteiinijauhe säilyy huomattavasti pidempään, kuin maitopurkki.

Katso, haista, maista

Vaikka ihmisen hajuaisti ei ole eläinmaailman tarkimpia, olemme erittäin hyviä havaitsemaan, milloin ruoka on pilaantunut. Jos tuote on ylittänyt parasta ennen -päivämääränsä, on tärkeää katsoa, haistaa ja maistaa sitä selvittääkseen, onko se edelleen syömäkelpoinen. Jos ruoka näyttää, tuoksuu ja maistuu normaalilta, se on todennäköisesti täysin turvallista syötäväksi.

Joidenkin tuotteiden kohdalla tätä tarkistusta ei kuitenkaan voi tehdä, esimerkiksi kapseleiden ja tablettien osalta. Näillä tuotteilla on yleensä pitkä säilyvyysaika, ja ne harvoin pilaantuvat tavalla, joka aiheuttaisi sairastumisen. Sen sijaan ne saattavat menettää osan aktiivisista ainesosistaan, kuten vitamiineista ja mineraaleista. Tällaisissa tapauksissa riski on käytännössä olematon.

Merkinnät pakkauksessa

Kaikissa tuotteissa on kaksi tärkeää merkintää: parasta ennen -päivämäärä ja säilytysohjeet. Näitä ohjeita tulee noudattaa, jotta tuote säilyisi mahdollisimman pitkään. Parasta ennen -merkintä leimataan pakkaukseen tuotantolinjalla. Usein se löytyy valkoisesta ruudusta, jossa on myös eränumero. Merkintä voi kuitenkin olla myös kannessa, pohjassa tai sivuilla

Parasta ennen ≠ viimeinen käyttöpäivä

Viimeinen käyttöpäivä on merkintä, jota ei pidä sekoittaa parasta ennen -päivämäärään. Viimeinen käyttöpäivä on vapaaehtoinen merkintä, joka annetaan tuotteille, joiden kulutus voi olla vaarallista, kun päivämäärä on ohitettu. Tätä merkintää käytetään yleensä tuoreissa elintarvikkeissa, kuten kalassa ja lihassa, sekä tietyissä erityisravinto-tuotteissa.

Viimeinen käyttöpäivä on harvinainen merkintä, eikä sitä juuri koskaan käytetä lisäravinteissa tai tavallisissa elintarvikkeissa.

Miten parasta ennen -päivämäärä määritetään?

Parasta ennen -päivämäärälle ei ole yleispätevää menetelmää. Päivämäärä perustuu valmistajien kokemuksiin omista tuotteistaan sekä alihankkijoilta saatuun tietoon raaka-aineista.

Monilla valmistajilla on vakiintuneet menetelmät säilyvyystestien tekemiseen. Näissä testeissä tuotteita altistetaan esimerkiksi kuumuudelle, ilmalle, valolle ja liikkeelle, mikä voi aiheuttaa paakkuuntumista. Näiden stressitestien avulla saadaan käsitys siitä, miten tuote kestää säilytystä omassa pakkauksessaan.

Parasta ennen -merkintä ei siis ole ehdoton raja, jonka jälkeen tuote olisi käyttökelvoton, vaan se on raja, jonka jälkeen valmistaja ei enää takaa tuotteen laatua. Käytä silmiä, nenää ja suuta arvioidaksesi, onko tuote edelleen käyttökelpoinen – usein se on, vaikka parasta ennen -päivämäärä olisi ohitettu.